Ruokaa ihmistä varten
teksti: Pia Smeds 18.06.2012
Suvi on suloisten juhlien luvattua aikaa. Aurinko lämmittää, tuuli suhisee vehreässä pihakoivussa, leivonen livertelee taivaankannella ja taustalla tuoksuvat pihasyreenit, muistuttaen mummolan kesistä. Lapset juoksevat iloisesti kikattaen kilpaa pihan poikki keinuille ja aikuiset ovat kerääntyneet juhlapöydän ympärille. Hikipisarat emännän otsalla kimaltavat kilpaa auringossa ja hätääntynyt katse kulkee vieraasta toiseen. Hän vääntelee hermostuneesti käsiään ja vilkuilee juhlan herkullisia antimia, tarkasti suunniteltuja herkkuja. Mielessään hän käy sadatta kertaa läpi listaa juhlijoiden ruoka-allergioista ja ruokaan liittyvistä sairauksista. Olenko varmasti muistanut kaikki?
Ruokaan ja ruokatottumuksiin liittyviä sairauksia löytyy yhä useammalta kesän juhlijalta. Oliko emäntä varmasti muistanut niin keliaakikot, laktoosi-intolerantit kuin diabeetikot, puhumattakaan maitoproteiini- tai lisäaineallergikoista?
Sain aikuisiän kynnyksellä itsekin kyseenalaiseen kunnian liittyä laktoosi-intoleranttien klubiin. Meidän maitotilan maanläheinen emäntä kuuli valitukseni siitä, että en voi juoda tavallista maitoa, riippumatta siitä onko maito luomutilalta tai raakamaitoa, suoraan lehmästä lypsettyä. Hän tarjosi minulle kotimaisen maatiaislehmän maitoa. Pyörittelin vähän silmiäni, mutta lupasin kokeilla hänen mielikseen. Minähän kärsin laktoosi-intoleranssista ja laktoosia löytyy kaikista maidoista, eikö tämä nainen sitä tiennyt?
Otin hörpyn ja toisenkin. Kolmannen jälkeen päätin hiljentää tahtia. Hämmästykseni oli suuri kun vatsani ei protestoinut mitenkään. Ei kuplintaa, ei mitään. Olin täysin hölmistynyt. Kun maito viimein upposi tajuntaani, tai lähinnä tieto kiri ileumin ja jejenumin mutkista vasempaan aivolohkooni, oli olo kuin lottovoittajalla! Pystyin nauttimaan oikeasta maidosta, aidosta maidosta, jonka luulin olevan kielletty minulta loppuelämäkseni.
Syy siihen, että elimistöni ei siedä tavallista maitoa on se, että maidon koostumus on muuttunut lypsykarjan jalostuksen myötä. Kyse ei ollut sairaudesta tai minun suoliston ominaisuudesta, kuten minulle oli vakuutettu. Alkukantainen ruoansulatusjärjestelmäni ei vain siedä nykypäivän kehitystä, jalostettujen superlypsäjien maitoa. Vatsani on yhtä primitiivinen kuin sukupuuton partaalla ollut kyyttö. Vanha totuus, että "maailma muuttuu, mutta ihminen ei", pitää myös paikkansa tässä tapauksessa.
Tästä herääkin kysymys, kuinka moni "sairaus" johtuu vain siitä, että ruoka on jossain tulosten maksimoinnin kehityskaarella jalostunut tai tullut käsitellyksi, herkille ihmisille sopimattomaksi? Onneksi samainen kehitys on tuonut meille myös lääkkeitä ja ruoansulatusta parantavia tuotteita, jotta voimme poistaa ruoan aiheuttamat ongelmat. Onko tämä järkevä ja oikea kehityssuunta? Kaivammeko itsellemme yhtä syvää kuoppaa kuin vanhat roomalaiset, jotka liittivät vesiputkistonsa lyijyllä?
Säästyisi monen kesäjuhlan emännän hermot ja hikipisarat, jos ruoan kehitys olisi kestävää ja huomioisi monimutkaisen, mutta alkukantaisen, elimistömme. Ruoka olisi yksinkertaisesti ja puhtaasti aitoa, laadukasta ja alkuperäistä ruokaa ihmistä, eikä tulosten maksimointia, varten.
MTT:n tutkija Pia Smeds tekee kasvatustieteen väitöskirjaa maatilavierailujen merkityksestä oppimisessa. Hän tutkii nuorten käsitystä maataloudesta ja maaseudusta sekä koulutuspolitiikkaa ja johtamista.
"Olen juuri muuttanut perheeni kanssa takaisin maalle, pieneen harmoniseen kotikylääni, jossa lapset saavat olla lapsia vähän kauemmin. Hirsitalon pihalla tepastelevat kesäisin kanat, luomumaitoa haemme lähitilalta ja vihannekset tulevat omasta maasta. Ruoka ja sen valmistaminen ovat lähellä sydäntäni. Ruoan puhtaus, tuoreus ja alkuperä ovat a ja o onnistuneelle, nautinnolliselle makuelämykselle."