22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
Tehdään viisaasta alueellisuudesta Luonnonvarakeskuksen voimavara
teksti: Sirpa Kurppa 26.09.2013
Luonnonvarakeskuksen toiminta linkittyy vahvasti Euroopan biotalousstrategiaan, jota ollaan parhaillaan toteuttamassa. Siinä biotalouteen perustuvan kilpailukyvyn kehittäminen on keskeinen tavoite. Suomalainen biotalousstrategia on juuri valmistumassa hyvin samantyyppisin tavoittein.
Tässä vaiheessa haastaisin meidät Luonnonvarakeskuksen strategian ja järjestäytymisen suunnittelijat rakentamaan sellaisen uuden organisaation ja toimintakulttuurin, jossa viisas alueellisuus paalutetaan omaksi voimavaraksi ja suomalaisen biotalouden vetovoimaksi.
Perustelen tätä seuraavasti: meidän odotetaan pystyvän hyödyntämään luonnonvaramme monin verroin monipuolisemmin kuin nykyisin. Koska hyödynnettävät luonnonvarat ovat niukkenemassa, säästävien hyödyntämistapojen monimuotoisuus ja viisas keskinäinen yhdistely nousevat erityiseen arvoon. Tässä kuviossa pienet, ketterät yritykset ovat ensiarvoisessa asemassa. Mitä monimuotoisempaa luonnonvarojen hyödyntämistoiminta on, sitä tasapainoisemman alueellisen kehityksen se turvaa. Kenellekään ei varmasti tarvitse etsiä vastakkaisia esimerkkejä!
Ensimmäinen Luonnonvarakeskuksen haaste on siis alueellisuus. Luonnonvarat ja yritystoiminta Suomen eri alueilla ovat erilaisia. Alueellisuus on väistämättä rikkaus ja mahdollistaa runsaan määrän maaseutu- ja taajama-alueiden rajapintoja. Yksinomaan urbaanilla kehityksellään Suomi ei pääse näkyviin edes Euroopassa, saati kansainvälisesti. Luonnonvarakeskuksen tulisi pystyä hyödyntämään alueelliset erityispiirteet sekä luonnonvarojen käyttöönottomahdollisuuksien että kehittämisilmapiirin näkökulmasta.
Toinen haaste on monipuolisuus. Luonnonvarakeskuksen täytyy siis pystyä tukemaan luonnonvaraelinkeinotoimintaa mahdollisimman monipuolisesti. Yhteiskunnan tarpeiden ohella sen pitää pystyä vastaamaan luonnonvaroja hyödyntävien yritysten tutkimustarpeisiin, erityisesti tuotteistamisen, markkinoillepääsyn ja kilpailukyvyn osalta. Tämä on osaamisen organisoinnille suuri haaste, koska tutkimus elää samassa tuottavuustavoitteiden kentässä kuin kaikki muutkin. Jokaiselle erilaiselle hyödyntämisketjulle ei voi varata omaa, eikä ainakaan omaa alueellista tutkijajoukkoa.
Alueellinen erityisyys liitettynä edellä kuvattuun monimuotoisuustarpeeseen nostaa Luonnonvarakeskuksen tutkimussisällön suunnittelun seuraavalle haastavuustasolle. Olisi pystyttävä rakentamaan looginen mutta ketterä rakennelma.
Kolmas iso haaste Luonnonvarakeskukselle tulee biotalousstrategiasta. Sen elinvoimainen tavoite on vihreä kilpailukyky. Yksi kestävän kehityksen perusedellytys on toimijoiden riittävän tasapuolinen asema. Se on erityisesti sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen edellytys.
Vihreän kilpailukyvyn ja taloudellisen nousun tavoittelun keskellä näenkin erittäin suuren vaarana sen, että kilpailukyvyn kasvusta hyötyvät lähinnä jalostusketjujen loppupäässä olevat yritykset. Tämä ei tuota pitkällä tähtäimellä muuta kuin pahimmillaan luonnonvarojen ryöstökäytön.
Tässä on Luonnonvarakeskuksen toimintakulttuurinen haaste, ja kulttuurihan liittyy aina alueellisuuteen. Meidän pitäisi tukea mahdollisimman tasapuolista vihreän kilpailukyvyn kasvua läpi vihreän talouden tuotantoketjujen, ja samalla pitäisi turvata kestävän kehityksen parantuminen.
Tähän tarvitaan nyt viisasta, sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa mahdollisimman vuorovaikutteista suunnittelua.
Professori Sirpa Kurppa tutkii MTT:ssä mm. elintarviketuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutuksia sekä ruoka- ja ympäristöpolitiikkaa. Hän harrastaa talvella hiihtoa, kurakelillä ohjattua jumppaa, kesällä puutarhatöitä ja marjankeruuta ja kaikkina vuodenaikoina valokuvausta ja luonnossa liikkumista ja sen päälle kaikenlaista kirjavaa.
Sirpan mielestä kaikki ruoka on hyvää juuri oikeaan aikaan oikeassa tilanteessa. Esimerkiksi varhaiskesän tuore savustettu lahna ja uudet perunat ovat taivaallisen hyviä. Työkaverin keittämä mustaviinimarjamehu hiihtolenkin jälkeen – sitä voi odottaa koko lenkin ajan.
Lisää kommentti 
