Ihan ufo juttu!

teksti: Marja Jalli, kuva: Tapio Tuomela 30.01.2012

Näin totesi viljelijä kuultuaan esityksen Jokioisilla tammikuussa pidetyssä Kasvinsuojelupäivässä. Esitelmässä MTT:n tutkija valotti, miten työkoneyhdistelmien automaatio ja uudet tekniikat helpottavat ja tehostavat kasvinsuojeluruiskutuksen suunnittelua ja toteutusta. Automaation edelleen kehittyessä älykkäät työkoneyhdistelmät saavat ohjeistuksensa internetin "pilvipalvelusta". Ohjeiden taustalla on muun muassa lohkokohtaisen sään huomioiminen viljelytoimissa.

Scifistä ei silti ollut kyse. Esitelmä kertoi MTT:n hankkeesta, jossa yhdistyvät teknologian ja biologian tutkimus. Hankkeen tavoitteena on tarkentaa pellolla tehtäviä kasvinsuojelutoimia. Tarkentaminen on osa IPM-viljelyä, jossa kasvinsuojeluaineita käytetään vain todelliseen tarpeeseen määrällisesti ja laadullisesti hyvän sadon tuottamiseksi. Lohkon viljelytietoihin ja sääoloihin perustuva kasvitautien ennustemalli arvioi torjuntatarpeen. Lähisää ohjaa viljelijää ajoittamaan torjunnan oikeaan ajankohtaan, tarkentamaan ajonopeutta ja pisarakokoa. Vakolan pellolla tämä ufo lensi jo viime kesänä.

Hanke on avartanut ja opettanut. Ensimmäinen oppitunti tuli ennustemallin kehitystyössä. Kirjallisuudessa on kosolti tietoa eri taudinaiheuttajista. Kuinka monta tuntia verkkolaikkuitiöt tarvitsevat kosteutta tunkeutuakseen ohran lehden sisään tai kuinka suuri sade tarvitaan, jotta ruskolaikun tahmeat itiöt lähtevät liikkeelle? Yhteistyötahon mallintaja rakensi saatavilla olevaan tietoon perustuvan ennustemallin, jonka toimivuutta testattiin eri viljelyoloissa.

Ennuste ei toiminut toiveiden mukaan. Virhelähteeksi osoittautui ulkomaisen tiedon kopiointi Suomessa käytettävään malliin. Tutkittuamme viljojen sienitautien sielunelämää opimme, että suomalaiset ohran verkkolaikkuitiöt tartuttavat kasvin jo kolmen asteen lämpötilassa. Kirjallisuuden mukaan alin lämpötila tartunnalle on 8 °C. Pieneliöt muuntuvat, sopeutuvat, yllättävät. Paikkaan ja aikaan. Oletuksille ei ole luonnon yhdysvaikutuksia tutkittaessa sijaa.

Toinen oppitunti, joka on vielä yhtä kesken kuin edellinenkin, on tullut Vakolan teknologeilta aivan uudenlaiseen tekniikan maailmaan. Kasvitautitutkijana keskityn tähän hetkeen. Selvitän taudinaiheuttajien, lajikkeiden, ympäristön, suojelun vuorovaikutusta ja yritän ymmärtää, miten luonto toimii ja miten tietoa parhaimmin hyödynnetään. Teknologit toimivat sen sijaan jo huomisessa, tai ylihuomisessa. Heille kuvaavaa on innostunut kekseliäisyys realistisissa tavoitteissa. Yhdessä ylös pilviin katsominen antaa potkua.