Kotitarpeiksi
teksti: Maarit Heinonen, kuva: Tapio Tuomela 23.01.2012
Sain joulukuussa ainutkertaisen tilaisuuden kurkistaa italialaisen arkeen, kun osallistuin eurooppalaisen tutkimushankkeen kokoukseen Perugiassa Keski-Italiassa. Hankkeemme italialainen professori tarjosi minulle ja työkaverilleni kotinsa ullakkokerroksen kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuoneen käyttöömme lähes viikon ajaksi.
Huoneiden ikkunoista avautui idyllinen näkymä oliivipuita kasvavaan laaksoon ja perheen puutarhaan. Kookas rosmariinipensas portinpielessä hurmasi joka kerta tuoksullaan, kun palasimme iltaisin projektikokouksista professorin piskuisella, vanhalla pikku-Fiatilla. Kirjavat maatiaiskanat tepastelivat ulkona aitauksessa. Perheen ruokavarasto pursui itse kasvatettuja tomaatteja, persimoneja, sipuleita ja papuja sekä monenmoisia yrttejä.
Perheen bravuuriruoka on Penne rigate putkipastaan sekoitettu tomaattikastike, joka on valmistettu oman puutarhan maatiaistomaateista tehdystä tomaattimurskasta. Kastikkeeseen lisätään hivenen tuoretta valkosipulia, jota on kuullotettu oliiviöljyssä. Yksinkertaista ja maukasta.
Kanojen pito ja kasvien viljely kotitarpeiksi tuntui itsestään selvältä tavalta hoitaa osa perheen ruokahuollosta. Leipä ostetaan joka aamu paikallisen leipomon myymälästä ja kerran viikossa tehdään isommat ruokaostokset marketissa.
Italia on täynnä tämän professorin kaltaisia äitejä, jotka kasvattavat kasvitarhassaan aromikkaita raaka-aineita perheensä kotitarpeiksi. Hyvin usein nämä kasvit ovat maatiaislajikkeita, joilla on pitkä paikallinen viljelyhistoria. Italiasta löytyy esimerkiksi erittäin laaja valikoima tomaattien ja papujen paikallislajikkeita, jotka ovat säilyneet viljelyssä siksi, että perheissä ja paikallisyhteisössä on pidetty arvossa omaleimaista ruokakulttuuria.
Myös Suomessa on säilynyt paikallisia vanhoja viljelykantoja, joiden viljely on siirtynyt sukupolvelta toiselle tai on siirretty naapurin viljeltäväksi. Näitä maatiaislajikkeita ovat esimerkiksi puikulaperuna, ryvässipulit, maatiaisrukiit sekä lukuisat paikalliset omenalajikkeet. Se, että Suomesta löytyy useita vuosikymmeniä ja jopa pari vuosisataa katkeamatta kotitarpeiksi viljeltyjä paikallislajikkeita, tekee Suomesta erittäin kiinnostavan kohteen eurooppalaisessa maa- ja puutarhatalouden kasvigeenivarojen tutkimusverkostossa.
MTT vastaa Suomen kasvigeenivarojen säilytystyöstä ja ohjelmakoordinaatiosta. MTT:ssä tehtävä kasvigeenivaroihin liittyvä tutkimus on vahvasti monialaista, jossa yhdistetään molekyylibiologian, paikkatiedon, kulttuurintutkimuksen, historiantutkimuksen, taloustieteen, puutarhatieteen ja kasvitieteen asiantuntemusta.
Tutkija Maarit Heinonen kasvattaa omassa kasvimaassaan kotitarpeiksi helppohoitoisia ravintokasveja kuten maatiaisperunoita, ryvässipuleita ja köynnöspinaattia. Työssään hän pohtii maatiaiskasvien merkitystä ja arvoa viljelijöille ja yhteisöille.