22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
Ajatukset ruotuun?
teksti: Sirpa Kurppa 29.01.2013
Mutta tällä hetkellä meistä jokainen jo alkaa myöntää, että suunnitelmien varsinainen toteutus useimmiten juuttuu lähtökuoppiinsa niin pitkäksi aikaa, että se lopulta unohtuu. Onko kysymys innostuksen puutteesta, osaamattomuudesta, sitoutumattomuudesta vai mistä?
Ainakaan osaamattomuus ja sitoutumattomuus eivät ole niitä piirteitä, jotka suomalaisiin liitettäisiin. Pikemminkin meillä on näyttöjä siitä, että todella tiukan paikan tullen olemme hyvin sitoutuneita, ja niissä tilanteissa pääsemme käytännön tuloksiin, joskus jopa suuremmin suunnittelematta jonkinlaisen hiljaisen tiedon ohjailemina.
Mutta nykymaailmassa asiat muuttuvat niin kovalla vauhdilla, että tiukkoihin tilanteisiin reagointi ei enää riitä. Pitäisi pystyä ennakoimaan, muuten ollaan auttamattomasti myöhässä. Osaammeko siis ennakoida?
Käytämme tavattomasti aikaa yhteisen vision aikaan saamiseen, ja vielä enemmän aikaa sen miettimiseen, mitä toimenpiteitä pitäisi yhdessä ruveta toteuttamaan ja erityisesti, mitä nyt olisi poisvalittava! Ovatko suunnitelmamme valmistuttuaan jo tosiasiassa myöhässä?
Tässä vaiheessa kaikki puolivillitkin ajatukset on pantu ruotuun, konsensuksen vastuutahot ovat saaneet sulan hattuunsa ja osallistujat vähintään uupuneet tai peräti kyllästyneet koko asiaan vaikka pääasia, toteutus on vasta edessä. Toki löytyy esimerkkejä siitäkin, että tavoitteet asetetaan rohkeasti, mutta jälkeenpäin niitä ryhdytään joukolla leimaamaan mahdottomiksi. Mikä meitä oikein vaivaa?
Entä jos valittaisiinkin tavoitteet siltä tasolta, josta kaikki voivat olla yksimielisiä. Niitä löytyy helposti: ruokaturva, eettisyys, ilmastomuutoksen vakavuus, ruoan maukkauden tarve, ruoan terveellisyyden tarve, ruoan turvallisuuden tarve, kotimaisen tuotannon elinvoimaisuuden tarve, oikeudenmukaisen tulonjaon tarve, kohtuuhintaisen ruoan valintamahdollisuuden tarve, energian säästön tarve, niukkenevien resurssien uhka, ruokahävikin estämisen tärkeys. Jokainen pystyy sanomaan muutaman lisää.
Mitäpä jos haettaisin kokonaiskuvaa noissa puitteissa vaikka modernin Pecha Kucha -istunnon avulla. Siinä kerrotaan ideat kahdellakymmenellä kuvalla käyttäen 20 sekuntia per kuva. Voisimme etsiä mahdollisuutta palkita uusia, nokkelia toteutusvaihtoehtoja eikä orjallisesti yhteisesti valittuja menettelytapoja. Lisäisimme mieluummin tarjontaa kuin poisvalitsisimme.
Kuluttajapuolella yksilöllisyyden korostuminen avaa mahdollisuuksia erilaistettuihin tuotantoketjuihin. Ja pitkällä tähtäimellä monimuotoisuus ei tuo vapautta vain ekologiassa vaan myös yhteiskunnassa. Kokeillaanko tätä vaihtoehtoa ajatusmaailmamme yltiöpäisen keskittämisen sijaan?
Professori Sirpa Kurppa tutkii MTT:ssä mm. elintarviketuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutuksia sekä ruoka- ja ympäristöpolitiikkaa. Hän harrastaa talvella hiihtoa, kurakelillä ohjattua jumppaa, kesällä puutarhatöitä ja marjankeruuta ja kaikkina vuodenaikoina valokuvausta ja luonnossa liikkumista ja sen päälle kaikenlaista kirjavaa.
Sirpan mielestä kaikki ruoka on hyvää juuri oikeaan aikaan oikeassa tilanteessa. Esimerkiksi varhaiskesän tuore savustettu lahna ja uudet perunat ovat taivaallisen hyviä. Työkaverin keittämä mustaviinimarjamehu hiihtolenkin jälkeen – sitä voi odottaa koko lenkin ajan.
Lisää kommentti 
