Uusi luonnonvaratutkimuskeskus

teksti: Ilkka P. Laurila 28.05.2012

Maatalouden tutkimuskeskus ja Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos yhdistyivät vuonna 2001. Toimin yhdistämistyöryhmän toisena sihteerinä. Muistan elävästi pienemmän osapuolen reaktion, kun fuusiovalmistelu käynnistyi: tyrmistystä, epäluuloa, pelkoakin. Onneksi valmisteluvaihe kesti vain vuoden, sillä elämä tasaantui nopeasti fuusion toteuduttua. Kulttuureiden hitsautuminen yhteen on edelleen kesken, mutta näen sen myös rikkautena. Kyseenalaistaminen on kehityksen edellytys, ja samasta puusta veistetyt yhteisöt saattavat lakata kysymästä.

Tuo MTT:n ja MTTL:n fuusio, josta syntyi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, on palannut viime viikkoina mieleeni. Eikä syynä ole vain se, että iän myötä vanhat asiat palaavat mieleen. Syynä on MTT:n, Metlan (Metsäntutkimuslaitos) ja RKTL:n (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) fuusion valmistelu, jonka maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt. Kaksi samankokoista ja kolmas, joka on kooltaan vajaa puolet isommista (RKTL) valmistelevat yhdistymistä.

Fuusiovalmistelu ei ole herättänyt sen koommin asiakkaissa kuin henkilöstössäkään suuria tunteita. Taitaa olla niin, että Lynet-yhteistyönä (Luonnonvara – ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä) harjoiteltu verkostomainen toimintamalli on valmistanut tiiviimpäänkin yhteistyöhön. Lynetiin kuuluvat em. laitosten lisäksi SYKE (Suomen ympäristökeskus), Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) ja Geodeettinen laitos. Fuusion ohella myös Lynetin toimintaa kehitetään edelleen.

Olen mukana yhdistämistä valmistelevassa työryhmässä.  Työ on aloitettu tutustumalla valtionhallinnossa viime vuosina toteutettuihin järjestelyihin: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos, Sitra, Suomen metsäkeskus sekä työ- ja elinkeinoministeriö. MMM tekee päätöksen uuden laitoksen perustamisesta uskoakseni viimeistään vuoden 2013 alussa. Veikkaukseni uuden laitoksen aloitusvuodeksi on 2015. Se on yllättävän pian edessä.

Miksi uudistus?

Viime perjantaina uutisoitiin tutkimus, jonka mukaan Suomessa tehdään enemmän organisaatiouudistuksia kuin missään muualla Euroopassa. Muutosten seurauksena organisaatiot toimivat aikansa vajaateholla, kun muutoksia pelätään, suunnitellaan ja toteutetaan. Uudistusten hyödyt jäävät kuulemma usein epäselviksi. Mistähän kielii se, että johtajat näkevät uudistuksissa enemmän myönteistä kuin työntekijät?

Polkaisevatko johtajat organisaatiouudistuksia liikkeelle vain mielenrauhan tavoittaakseen? "On tullut tehtyä jotain! Saatiin purettua raja-aitoja!" Ovatko uudistukset tuomittuja epäonnistumaan? Saadaanko niillä aikaiseksi lähinnä vain hämminkiä? Onko uudistus itseisarvo?

Uskon, että Luonnonvaratutkimuskeskukseen sisältyy tavoittelemisen arvoisia asioita. Yhteiskunnan ongelmat – monet globaaleja – vaativat yhä monipuolisemman osaamisen tuloksena syntyviä ratkaisuja. Isompi laitoskokonaisuus helpottaa osaamisen ennakoivaa kehittämistä tulevaisuuden tarpeita vastaavasti. Tuloksena on vahva ja vaikuttava tutkimus-, kehittämis- ja asiantuntijalaitos, joka palvelee entistä paremmin myös yritys- ja elinkeinoelämää. Eikä olemassa olevia vahvuuksia haluta hukata. Siksi kunkin laitoksen erityisosaaminen ja kansainvälinen näkyvyys säilytetään jatkossakin.