Ohrapellon tähtöset

teksti: Marja Jalli 29.04.2013

Käsissäni ovat uunituoreet tulokset Suomen ohrapeltojen rengaslaikkuisolaattien virulenssista. Virulenssi mittaa taudinaiheuttajan kykyä aiheuttaa tautia kestävyydeltään erilaisissa lajikkeissa. Kasvihuonekokeen tavoitteena oli selvittää, onko rengaslaikkutautia aiheuttavassa sienessä tapahtunut muutosta. Onko tautikantojen ja taudinkestävyydeltään erilaisten ohralajikkeiden välinen vuorovaikutus pysynyt ennallaan? Tunnistaako taudinkestävä lajike rengaslaikkutartunnan, jolloin tuloksena on infektion keskeytyminen ja puhdas kasvusto. Keskimäärin tulokset noudattivat aiempien vuosien linjaa.

Pellolla taudinaiheuttajat toimivat populaatioina. Todellisuus ilmenee populaation ja kasvuston välisen keskustelun tuloksena. Viljelijät voivat olla tulevana kesänä turvallisin mielin. Aiemmin rengaslaikun kestävät lajikkeet päihittävät rengaslaikun tartuntayritykset lähitulevaisuudessakin.

Ainoastaan rengaslaikkupopulaation keskimääräistä käyttäytymistä seuratessamme suljemme silmämme muutoksen mahdollisuudelta. Kasvihuonekoe osoitti, että kymmenien rengaslaikkuisolaattien joukossa esiintyi kaksi muista poikkeavaa yksilöä. Näiden taudinaiheuttamiskyky oli muita laajempi. Ne ovat voineet syntyä mutaation tuloksena tai kulkeutua suomalaiselle pellolle tuontisiemenen mukana.

Vielä nämä kaksi yksinäistä jäävät enemmistön varjoon. Pelloilla on käynnissä jatkuva kilpailu ravintoa ja lisääntymistä hamuavien kesken. Yksilöiden kilpailukyky, mahdollisuus periyttää ominaisuuksiaan sekä muutokset ympäristössä joko antavat näille mikroskooppisen pienille tulokkaille mahdollisuuden, tai sitten ne tukahduttavat elinvoimansa heti alkumetreille.

Tutkijoina olemme etuoikeutettuja seuraamaan luonnon tosi-tv:tä. Kehittyneet analyysimenetelmät auttavat meitä seuraamaan taudinaiheuttajien käyttäytymistä yksin ja ryhmässä. Pystymme erottamaan, mikä johtuu ulkoisesta paineesta, mikä sisäisestä perimästä. Voimme myös antaa ennusteen siitä, miten tarina jatkuu. Käsikirjoittajiksi ei meistä silti ole.

Yksi tuotantokausi ohrapellossa tapahtuvine juonenkäänteineen saattaa kestää kymmeniä, jopa satoja vuosia. Tutkijan perusominaisuuksiin kuuluvan uteliaan tirkistelyn lisäksi meidän olisi myös raportoitava näkemämme. Raportoimalla oleellisimmat havaintomme voimme helpottaa sarjan uusien katsojien ymmärrystä siitä, mitä aiemmissa jaksoissa on tapahtunut. Näin tähtösten elämää tulevaisuudessa seuraavien ei tarvitsisi kuluttaa aikaansa uusintoja kelaamalla, vaan he saisivat juonesta suoraan kiinni.