Tutkimuslaitoksiin ja tutkimusrahoitukseen esitetään rajua uudistusta

teksti: Ilkka P. Laurila 24.09.2012

Yhteiskunnan ohjaus perustuu tutkittuun tietoon – ja hyvä niin. Julkisen tutkimusjärjestelmän – yliopistot, tutkimuslaitokset ja tutkimusrahoittajat joista Tekes ja Suomen Akatemia suurimmat – uudistusta on 2000-luvulla pohdittu monen työryhmän ja selvityshenkilön voimin. Yliopistojen hallintomalli on uudistunut, ja tiederahoitusta on uudistettu ja kasvatettu. Valtion tutkimuslaitoksistakin on tehty monta selvitystä, mutta rakenteelliset uudistukset ovat jääneet jälkeen poliittisilla areenoilla ja hallitusohjelmissa julkilausutuista tarpeista.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston (TIN) asettama, alivaltiosihteeri Timo Lankisen johtama asiantuntijaryhmä esitti 20.9.2012 valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen uudistusta vuodesta 2014 lukien (www.vnk.fi). TIN on pääministerin johtama korkein tiedepoliittinen elin.

Yliopistojen perusrahoitukseen ei esitetä muutoksia, mutta tutkimuslaitosten rahoitusrakenne kokisi perusteellisen muutoksen: painopiste siirtyisi entistä enemmän kilpailtavaan rahoitukseen. Tällä hetkellä yliopistojen ja tutkimuslaitosten haettavana on kolmenlaista valtion budjetista peräisin olevaa tutkimusrahoitusta: Suomen Akatemian tieteellisen tutkimuksen rahoitusta, Tekesin innovaatiotoiminnan rahoitusta sekä ministeriöiden sitomatonta tutkimusrahoitusta, joka painottuu päätöksentekoa tukeviin selvityksiin, ennakointeihin ja seurantoihin. Työryhmä esittää kahden uuden rahoitusinstrumentin perustamista: strategisesti suunnatun tutkimuksen rahoitusta sekä valtioneuvoston päätöksentekoa tukevaa rahoitusinstrumenttia. Rahoitusuudistusta perustellaan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisellä. Painopisteet ja teema-alueet määritettäisiin valtioneuvoston kanslian johdolla.

Rahoitus näihin kahteen uuteen instrumenttiin kerättäisiin osin Tekesin ja Suomen Akatemian budjeteista mutta ennen kaikkea tutkimuslaitosten perusrahoituksesta, joka esityksen mukaan puolittuisi 300 milj. eurosta (M€) (15 % julkisesta T&K-rahoituksesta)150 M€:oon (7,5 %).

Työryhmän visiossa valtion tutkimuslaitosten määrä alenisi 18 laitoksesta kymmeneen vuonna 2014. Ehdotusten joukossa on MTT:n, Metlan ja RKTL:n fuusio, jota jo valmistellaan.

Tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyötä ehdotetaan lisättäväksi tutkimuksessa ja opetuksessa sekä infrastruktuurissa ja tietovarannoissa. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten halutaan muodostavan alueellisesti yhteisiä kampusalueita.

Esitys vaikuttaisi toteutuessaan voimakkaasti tutkimuslaitosten toimintaan:

• Rahoitusrakenne kokisi radikaalin muutoksen siten että kilpaillun tutkimusrahoituksen osuus kasvaisi entisestään. Muutoksen suuruus MTT:ssä riippuu siitä, millä periaatteella perusrahoitusta leikattaisiin. Tällä hetkellä tutkimuslaitosten liikevaihdosta keskimäärin 52 % katetaan valtion perusrahoituksella. MTT:ssä perusrahoituksen osuus on 58 %. Oleellisesti pienempi osuus on vain VTT:ssä, jonka osuus tutkimuslaitosten liikevaihdosta on melkein puolet. Muissa kuin VTT:ssä valtion perusrahoituksen osuus on keskimäärin 69 %. MTT on tässä ryhmässä siis jo karaistunut ulkopuolisen rahoituksen hankkija. Valtion perusrahoituksen leikkaus kohteleekin todennäköisesti monia muita laitoksia vielä rajummin kuin MTT:tä.
   
• Uusien rahoitusinstrumenttien aikajänteeseen on kiinnitettävä huomiota. Osaamisen kehittämisessä aikajänne on pidempi kuin hallituskauden mittainen. Siksi on välttämätöntä, etteivät hallituskauden vaihdokset tuo rahoituksiin epäjatkuvuutta.
   
• Kuten työryhmä toteaa, uusiutuvien luonnonvarojen tutkimuksessa tarvitaan moniin muihin tutkimusaloihin verrattuna raskaampaa ja kalliimpaa infrastruktuuria. Esiin nousee kysymys, miten infrastruktuuri jatkossa rahoitetaan. MTT:ssä valtion perusrahoitus kattaa tällä hetkellä vain infrastruktuurin, yleisten tutkimuspalvelujen sekä asiantuntijatehtävien kustannuksen. Tutkimuksen erilliskustannukset rahoitetaan ulkopuolisista rahoituslähteistä. Siksi kahden uuden rahoitusinstrumentin tulee rahoittaa myös tutkimusympäristön kustannusta samalla kun toimintaa fokusoidaan valtioneuvoston painopisteiden suuntaan.
   
• MTT:n, Metlan ja RKTL:n fuusion valmistelu voi jatkua kaavaillussa muodossa. Työryhmä esittää kuitenkin aikataulun kiristämistä niin, että uusi laitos aloittaisi jo 2014.
   
• Tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyön syventäminen sopii yhteen MTT:n kehittämislinjauksien kanssa, joiden myötä toimintaa on vahvistettu yliopistojen yhteydessä ja myös merkittävää infrastruktuuriyhteistyötä on tehty.

Lankisen ryhmän raporttia lukiessa pohtii väistämättä, onko kyseessä ehdotus muiden joukossa, ja käykö tälle samoin kuin monelle aiemmalle raportille, joiden ehdotukset ovat jääneet pääosin hyllyyn pölyttymään?

Arvioin, että tuoreen raportin ehdotuksilla on suurempi todennäköisyys toteutua kuin aikaisemmilla. Ryhmän tehtävänanto ja ehdotukset sopivat hyvin hallitusohjelman tavoitteisiin. Kynnys vielä uuden selvitystyön käynnistämiselle on epäilemättä nyt korkealla. Uskon siis, että uudistuksia toteutetaan nyt julkistetun raportin pohjalta. Mutta toivottavasti ei sellaisenaan – sen verran radikaalista ehdotuksesta on kyse. Käynnistynyt keskustelu toivottavasti kehittää ehdotuksia suuntaan, joka vastaa toisaalta yhteiskunnan tarpeita ja on samalla toteuttamiskelpoinen ilman, että tutkimuslaitosten toiminta halvaantuisi ja kääntyisi liian pitkäksi aikaa vain uudistuksen toteuttamiseen.