22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
Suomalaiset kotitaloudet kelpaavat malliksi maailmalla
teksti: Helmi Risku-Norja 17.01.2012
UNEPin arvion mukaan ruokaketjun eri vaiheissa jopa puolet maailman ruoasta heitetään roskiin, pilaantuu tai jätetään jostain muusta syystä syömättä. Siksipä olin yllättynyt, kun MTTn tutkimus osoitti, että Suomessa kotitalouksissa vain noin 5 prosenttia ruoasta päätyy jätteeksi. Pienistä puroista tosin kertyy iso määrä; 5 prosenttia tarkoittaa vuositasolla yhteensä noin 120-160 miljoonaa kiloa. Se on puolet siitä ruokamäärästä, joka Suomessa vuosittain kipataan roskiin.
Suomessa on yli 2,5 miljoonaa kotitaloutta, joten hävikin määrä kotitaloutta kohti on runsas 60 kiloa vuodessa. Kotitalouksien välillä on kuitenkin isoja eroja eikä niiden ruoanhaaskaukseen voida juuri muuten puuttua kuin lisäämällä biojäteastioita ja lisäämällä valistusta. Tätä tehdäänkin olan takaa, haaskausta paheksutaan ankarasti, ja ruoalle vaaditaan arvostusta.
Mutta kääntyykö valistus itseään vastaan, kun kansalaiskasvatuksen kärki suunnataan kannustamisen sijaan ongelmaan ja syyllistämiseen? Suomalaiset kotitaloudethan erottuvat selvästi edukseen, kun puhutaan ruokahävikin suitsimisesta. Sitä kannattaa paukuttaa mennen tullen. Hyvä me! Kelpaamme kyllä malliksi muulle maailmalle: Tulkaa perässä ja vähentäkää ruokahävikkinne samaan.
Elintarvikkeita myyviä kauppoja on maassamme noin 29 000 ja erilaisia ruokapalveluyrityksiä kymmenisen tuhatta. Yksikkökohtaiset hävikit ovat siten monisatakertaiset kotitalouksiin verrattuna. Suuret kertahävikit on myös helpompi saada haaviin kuin kotitalouksien "hajakuormitus". Verrattuna kotitalouksien valtavaan kirjoon, kaupan ja ruokapalveluyritysten toimintaan voidaan helpommin puuttua vaikkapa asetus- ja lainsäädäntöteitse. Se olisi myös selkeä viesti kansalaisille – ja tehoaa paremmin kuin syyttävän sormen heristeleminen.
Takaraivossani kalvaa myös epäily, että kaupat ja ruokapalveluyritykset ottavat hävikin huomioon hinnoittelussa. Jos näin todella on, niin sillä taholla ruokahävikin vähentäminen ei välttämättä ole ensimmäisenä priorisointilistalla, hävikinhän maksavat viime kädessä kuluttajat. Siksi ruoan haaskauksen suitsiminen on kuluttajienkin etujen mukaista. Lisää uskonvahvistusta asialle saa mainitsemastani TV-dokumentista. Katsokaa ja katsotuttakaa!!!
Vanhempi tutkija Helmi Risku-Norja ei harrasta mitään erityistä, vaan tekee eri asioita paneutuen niihin kokonaisvaltaisesti. Työssään hän syventyy ruokakasvatukseen, lähiruokaan sekä kestävyystavoitteiden mukaiseen ruokahuoltoon. Nuo ovat varsin kaukana Helmin tutkijanuran alkuaikojen aiheista: tuolloin kiinnostus oli maanpintaa paljon syvemmällä, maankuoren muodostumisessa ja keski-Atlantin selänteen vulkanismissa.
Lisää kommentti 
