22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
Maataloustuet myös metsille!
teksti: Kalle Hoppula, kuva: Kati Hoppula 19.12.2011
Luonnonmarjojen yhteenlaskettu kauppaantulomäärä on vuosittain vain 4–10 miljoonaa kiloa. Suurin osa jää metsään, koska poiminta ei suomalaiselle ole taloudellisesti mielekästä. Mustikan poimijahinta on 2000-luvulla ollut keskimäärin noin 1,5 euroa kilolta ja puolukan noin euron kilolta.
Suomi on luonnonmarjojen suhteen aasialaisten siirtomaa. Marjat poimitaan pääasiassa thaimaalaisvoimin verovapaasti ja poimintatulot päätyvät ulkomaille. Suomalainen yritys vain pakastaa marjat ja myy ne bulkkitavarana Kaukoitään, missä niille prosessoimalla luodaan monikymmenkertainen arvonlisä.
MTT:n Luonnonmarjojen saatavuuden turvaaminen viljelyllä -hankkeessa tutkitaan, miten puolukkaa ja mustikkaa voisi tuoda peltoviljelyyn ja miten niiden satotasoja metsissä voitaisiin nostaa.
Rovaniemellä lisättiin 2011 mustikan satotasoa kokeissa 2-3-kertaiseksi viemällä mehiläispesä metsään. Mehiläispesän sijoittaminen metsään on mehiläistarhaajalle kulu. Hunajatuloilla tätä kulua ei kateta. Siksi myös marjojen hyödyntäjän pitää osallistua kustannuksiin.
Jokamiehenoikeudet antavat mahdollisuuden poimia metsämarjoja ilmaiseksi. Metsänomistajan ei kannata panostaa metsämarjojen tuotantoon, koska tuotantopanos voi mennä hukkaan ulkomaisten ammattipoimijoiden saapuessa jokamiehenoikeuksien turvin korjaamaan sadon. Siksi metsämarjabisnes pysyykin keräilytaloutena.
Kainuulaiselta kuivahkolta kankaalta korjatun puun nettoarvo on 110 vuoden puun kiertoajalla noin 1000 euroa hehtaarilta. Yhtä hehtaaria kohden mehiläishoitajalle maksettava pölytyskorvaus on muutamia kymmeniä euroja. Sillä voidaan saada yhden kesän aikana hehtaarille muutaman sadan euron arvonlisäys. Sijoittakaapa sama raha teknologiaosakkeisiin.
Jokamiehenoikeuksiin on paha puuttua, koska ne ovat suomalaisessa kulttuurissa tiukasti kiinni ja kansallisen ylpeyden aihe. Mutta löytyisikö muita apukeinoja metsämarjatuotannon tehostamiseen?
Entä jos maatalouden tukijärjestelmät koskisivat Suomessa myös metsiä? Maanomistaja voisi hakea hyvälle marjapaikalle pinta-alatukea, joka kattaisi tuotantopanosten käytön. Tukiehdot olisivat samat kuin pellollakin: Sadontuottoa turvaavia toimenpiteitä on tehtävä. Esimerkiksi vaikka mehiläispesän sijoittaminen metsään.
Kalle Hoppula työskentelee vanhempana tutkijana MTT:ssä, Sotkamon toimipaikassa. Hoppula tutkii työkseen marjanviljelyä ja on niin innostunut siitä, että viljelee marjoja vapaa-ajallaan.
