Tutkijan työnkuva
teksti: Kalle Hoppula 10.04.2012
Silloin tällöin minulta kysytään, mitä teen työkseni?
Työskentelen valtion sektoritutkimuslaitoksessa vanhempana tutkijana.
Suurin osa tiimini työstä on marjojen ja vihannesten viljelyn tutkimus- ja kehittämishankkeita Pohjois-Suomen alueella.
Kaikkihan tietävät, mitä luonnontieteellisen tutkijan työhön kuuluu: mikroskooppeja, harvinaisia kasveja, luupin kanssa konttaamista maastossa ja vihreää savua laboratoriossa epäonnistuneen kokeen jälkeen.
Tie tutkijasta yrittäjäksi on yllättävän lyhyt. Tutkijakin joutuu yleensä itse hankkimaan oman palkkarahoituksensa pienissä muruissa maailmalta sekä verkottumaan ja markkinoimaan osaamistaan turvatakseen työnsä jatkuvuuden.
Yrittäjällä on tosin tutkijaa enemmän vapauksia ja vastuuta. Hän voi vapaammin hinnoitella itsensä, kerryttää säästöjä pahan päivän varalle eikä ole sidottu ihan kaikkiin valtion ja rahoittajan säädöksiin yrityksensä toimintamallia rakentaessaan. Tutkija puolestaan on toki oikeutettu työttömyyskorvaukseen ja voi väsähtäessään yrittää siirtää projektin vetovastuun kollegalleen.
Tutkijan ja taiteilijankin työssä on paljon yhteistä. Molemmat perustuvat luovuuteen, intohimoon ja inspiraatioon, jotka eivät aina kysy aikaa ja paikkaa. Tekninen henkilökuntamme on käsityöläisiä. Jokainen kädenjälki on yksilöllinen – kahta samanlaista tutkimusta ei ole. Liukuhihnatyö on tuntematonta tälle porukalle.
Ennen kaikkea olen kyllä byrokraatti. Olenhan Suomen valtiolla töissä ja palkkani tulee pääasiassa EU-rahoitteisista tutkimus- ja kehittämishankkeista. Työtäni leimaa ajoittain järjetön tehottomuus.
Kuluneen talvikauden aikana olen pyöräyttänyt tiimissäni viiden työntekijän julkisen rekrytointibyrokratian ja neljässä tapauksessa viidestä tehtävään valittiin MTT:n sisältä työntekijä – vieläpä sama henkilö, joka teki samoja tehtäviä aiemminkin. Kai saman ajan olisi voinut käyttää oikeisiin asiantuntijatehtäviinkin.
Lopuksi viimeinen totuus: työkaverit sen tuloksen tekevät. Tällä alalla ei ole huippututkijoita, on vain huipputiimejä. Maataloustutkijan takana on joukko teknistä henkilökuntaa, joita ilman tutkija ei saisi yhtään koetta toteutettua. Ja taloussihteeri, jota ilman tutkija ei saisi hankettaan hallittua ja raportoitua rahoittajalle.
Maataloustutkimuksessa biologi tarvitsee rinnalleen ekonomistin ja ekonomisti teknologin.
Lue Kallen aiempi blogiteksti tästä: Maataloustuet myös metsille!
Kalle Hoppula työskentelee vanhempana tutkijana MTT:ssä, Sotkamon toimipaikassa. Hoppula tutkii työkseen marjanviljelyä ja on niin innostunut siitä, että viljelee marjoja vapaa-ajallaan.