Tutkijan työnkuva

teksti: Kalle Hoppula 10.04.2012

Silloin tällöin minulta kysytään, mitä teen työkseni?

Työskentelen valtion sektoritutkimuslaitoksessa vanhempana tutkijana.

Suurin osa tiimini työstä on marjojen ja vihannesten viljelyn tutkimus- ja kehittämishankkeita Pohjois-Suomen alueella.

Kaikkihan tietävät, mitä luonnontieteellisen tutkijan työhön kuuluu: mikroskooppeja, harvinaisia kasveja, luupin kanssa konttaamista maastossa ja vihreää savua laboratoriossa epäonnistuneen kokeen jälkeen.

Tie tutkijasta yrittäjäksi on yllättävän lyhyt. Tutkijakin joutuu yleensä itse hankkimaan oman palkkarahoituksensa pienissä muruissa maailmalta sekä verkottumaan ja markkinoimaan osaamistaan turvatakseen työnsä jatkuvuuden.

Yrittäjällä on tosin tutkijaa enemmän vapauksia ja vastuuta. Hän voi vapaammin hinnoitella itsensä, kerryttää säästöjä pahan päivän varalle eikä ole sidottu ihan kaikkiin valtion ja rahoittajan säädöksiin yrityksensä toimintamallia rakentaessaan. Tutkija puolestaan on toki oikeutettu työttömyyskorvaukseen ja voi väsähtäessään yrittää siirtää projektin vetovastuun kollegalleen.

Tutkijan ja taiteilijankin työssä on paljon yhteistä. Molemmat perustuvat luovuuteen, intohimoon ja inspiraatioon, jotka eivät aina kysy aikaa ja paikkaa. Tekninen henkilökuntamme on käsityöläisiä. Jokainen kädenjälki on yksilöllinen – kahta samanlaista tutkimusta ei ole. Liukuhihnatyö on tuntematonta tälle porukalle.

Ennen kaikkea olen kyllä byrokraatti. Olenhan Suomen valtiolla töissä ja palkkani tulee pääasiassa EU-rahoitteisista tutkimus- ja kehittämishankkeista. Työtäni leimaa ajoittain järjetön tehottomuus.

Kuluneen talvikauden aikana olen pyöräyttänyt tiimissäni viiden työntekijän julkisen rekrytointibyrokratian ja neljässä tapauksessa viidestä tehtävään valittiin MTT:n sisältä työntekijä – vieläpä sama henkilö, joka teki samoja tehtäviä aiemminkin. Kai saman ajan olisi voinut käyttää oikeisiin asiantuntijatehtäviinkin.

Lopuksi viimeinen totuus: työkaverit sen tuloksen tekevät. Tällä alalla ei ole huippututkijoita, on vain huipputiimejä. Maataloustutkijan takana on joukko teknistä henkilökuntaa, joita ilman tutkija ei saisi yhtään koetta toteutettua. Ja taloussihteeri, jota ilman tutkija ei saisi hankettaan hallittua ja raportoitua rahoittajalle.

Maataloustutkimuksessa biologi tarvitsee rinnalleen ekonomistin ja ekonomisti teknologin.

Lue Kallen aiempi blogiteksti tästä: Maataloustuet myös metsille!

 

 

 

 

 

Kalle Hoppula työskentelee vanhempana tutkijana MTT:ssä, Sotkamon toimipaikassa. Hoppula tutkii työkseen marjanviljelyä ja on niin innostunut siitä, että viljelee marjoja vapaa-ajallaan.

MTT:n uutiset

expande Kaikki ovat vastuussa vuorovaikutteisesta ruokajärjestelmästä (Opens New Window)
22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
expande Tuoretta ruohoa ja puna-apilasäilörehua popsivat lehmät lypsävät omega-maitoa (Opens New Window)
20.11.2013 9:45
Rasva on tärkeä ainesosa, joka vaikuttaa olennaisesti maidon ravintoarvoon, rakenteeseen, makuun, säilyvyyteen ja tuottajahintaan. Maitotuotteet ovat kuitenkin merkittävä tyydyttyneiden rasvahappojen lähde länsimaisessa ruokavaliossa. Miten lypsykarjaa kannattaisi ruokkia, jotta sen maito sisältäisi enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja?
expande Työvoiman ja työmäärän hallinnalla lisätään maaseudun hyvinvointia (Opens New Window)
19.11.2013 10:04
Maatilojen koko ja ulkopuolisen työvoiman rekrytointitarve kasvaa. Samalla työvoiman saanti on vaikeutunut. Tuore tutkimus hakee keinoja, joilla maatalousyrittäjät saisivat organisoitua tilan toiminnat ja työkuormansa hallintaan.

Sisällysluettelo

Blogi

Facebook