Listaan viisi huipputulosta

teksti: Kaija Hakala 08.10.2012

MTT:n ensi vuoden töiden ja tulosten suunnittelu on käynnissä. Meidän täytyy juuri nyt tietää, mitä projekteja meillä on, paljonko saamme rahoitusta valtion vakiobudjetin ulkopuolelta, montako julkaisua kirjoitamme ja mitkä ovat jokaisen yksikön VIISI huipputulosta vuonna 2013. Huipputuloksia täytyy olla täsmälleen viisi, niitä ei voi olla kuusi eikä neljä. Ne pitää ilmoittaa tiettyyn päivämäärään mennessä.

Mikä sitten voisi olla meidän huipputuloksemme ensi vuonna? Voisiko se olla se, että olemme selvittäneet, minkälaisista viljelykierroista on eniten hyötyä maanviljelyssä? Tähän työhön olemme käyttäneet paljon aikaa, rahaa ja suunnittelua. Mutta onko se huipputulos vai ihan tavallinen käytäntöön vietävä tulos? Onko se huipputulos, jollei tietoa aleta soveltaa käytäntöön? Minusta tuntuu, että vasta 20 vuoden päästä selviää, olimmeko tehneet huipputuloksen vuonna 2013.

Tekikö Aarre Ylimäki huipputulosta, kun vuosina 1960 - 1965 kiersi koko Suomen saaliinaan 392 apilamätänäytettä 91 paikkakunnalta? Kun hän sitten analysoi näytteet pikku hiljaa usean vuoden aikana ja julkaisi vuonna 1969 tuloksen, jonka mukaan eri paikkakunnilta peräisin olevat apilamätäkannat ovat erilaisia taudinaiheuttamisen suhteen, vaikka ovatkin samaa lajia. Että pohjoisimmilta alueilta löytyy ärhäkimmät kannat ja että siellä pitää torjunnankin olla tehokkaampaa. Ja lopuksi tarjosi tiedon, millä apilamätää oli paras kullakin alueella torjua. Tätä tutkimusta ei ole koskaan toistettu, sillä tuollaiseen ei enää löydy rahoitusta. Viittaan kuitenkin yhä edelleen tuohon tutkimukseen, niin hyvä se on. Jos saisin nyt päättää, juuri tuo tutkimus olisi huipputulos, mutta sehän ei käy, huipputulos on pitänyt saavuttaa vuonna 2013!

Ei hätää, kyllä me huipputulokset keksimme! Järjestetään aivoriihi. MTT:lläkin on aivoriihimenetelmää käytetty jo vuosia, jopa vuosikymmeniä, ja se toimii aina. Keksimme uusia tutkimusaiheita, näemme heikot signaalit ja tulevaisuuden tutkimuksen tarpeen. Tehtävänannosta riippuen meillä voi riihen lopuksi ihan hyvin olla kasassa viisi huipputulostakin.

Oikea elämä ei kuitenkaan ole siellä riihessä, vaan voi olla sotkuista, jopa hikistä hommaa, kuten ydinosaamisemme, ruoan tuottaminen. Ajatelkaa nyt vaikka mistä maito tulee: oikean elävän eläimen, lehmän, lämpimistä, karvaisista ja usein sontaisista (märällä rätillä pyyhkäistyistä) utareista. Käykää vaikka katsomassa, pastörointia ei keksitty turhan takia. A.I. Virtasen työ liittyi siihen, että tämä lehmä saisi mieluista ja ravitsevaa ruokaa läpi vuoden. Oliko se huipputulos vai vain käytännön ratkaisu? Miten ihmeessä siitä voitiin antaa Nobelin palkinto? Kokeiltaisiinko vaihteeksi ihan oikeaa työntekoa vaikka vuonna 2015? Seuraavat kaksi vuottahan on jo menetetty suunnittelulle.