22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
Juokse tutkija juokse!
teksti: Kaija Hakala 28.05.2013
Vielä 1990-luvun alussa MTT:n voimavarat kuluivat pääosin asiakkaiden: maanviljelijöiden, puutarha- ja vihannestuottajien ja elintarviketeollisuuden palvelemiseen. Julkaisuja tehtiin harvakseltaan ja tohtoreita valmistui vähän. Tyyli oli kuitenkin jo silloin muuttumassa, ja tahti on jatkanut kiihtymistään niin MTT:llä kuin muissa valtion tutkimuslaitoksissa. Asiakas on edelleen tärkeä, mutta nykyään tärkein asiakas on maksava asiakas.
Paitsi rahan, myös julkaisutoiminnan merkitys tuloksen mittarina on korostunut. Ennen riitti, että kirjoitti englannin- tai suomen kielellä johonkin tiedelehteen. 2000-luvulta lähtien on pitänyt kirjoittaa englannin kielellä hyvään tiedelehteen. Australiassa työskennellessäni vuonna 2000 nuori saksalaiskollega kysyi, olinko julkaissut jotain ilmastonmuutoksen vaikutuksesta fotosynteesiin. Kun tarjosin MTT:n sarjassa julkaistun artikkelini eripainosta hänelle, hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan ja kysyi: "Mikset ole julkaissut tätä missään paremmassa lehdessä". Työni laatu oli siis jo lukematta selvä.
Kilpailu on kiristymään päin. Julkaisujen lukumäärällä on yhä vähemmän merkitystä. Jopa lehtien viittauskertoimet alkavat menettää hohtoaan. Kun olet viimein onnistunut verkottumaan ja saat hyvän tutkimusryhmän myötä artikkeleja huippulehtiin, aletaankin kysellä henkilökohtaisia viittausindeksejä: Moniko on lukenut julkaisusi ja käyttänyt sitä viittauksena omassa artikkelissaan. Kaikkein kriittisimmässä tarkastelussa viittaajan on oltava joku muu kuin sinä itse. Ei riitä, että on tehnyt työn hyvin ja kirjoittanut siitä korkeatasoisen artikkelin, lopullinen testi on oman verkoston ulkopuolinen kiinnostus.
Vielä 1980-luvulla Turun yliopistossa eleli oman alansa kiistattomia asiantuntijoita. Biologian laitoksella heitä oli erityisesti eläin- ja kasvimuseossa. Jos löysit erikoisen sammalen, voit mennä Unto Laineen luokse kysymään, mikä se oli. Hän otti taskustaan luupin, tarkasteli sammalta ja ilmoitti siitä suvun, lajin ja pääasialliset kasvupaikkatiedot. Nyt meillä on paljon projekteja, ulkopuolista rahaa ja tieteellisiä artikkeleja. Ahtaiden huippujen suuret gurut sen sijaan alkavat olla yhä harvemmassa.
Informaatikko Sirpa Suonpää kiinnitti toukokuun alussa MTT:n huomion Tampereen yliopiston kanslerin Krista Varantolan Pirkanmaan rahaston vuosijuhlassa 3.5.2013 pitämään puheeseen, joka kosketteli tutkimusetiikkaa, tarkemmin sanottuna julkaisuetiikkaa. Puheen voi lukea täältä: http://www.skr.fi/pi/vuosijuhlapuhe2013
Vanhempi tutkija Kaija Hakala tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalouteen sekä bioenergian mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Myös valkuaisomavaraisuus ja luomutuotanto kestävän kehityksen osina ovat lähellä sydäntä. Vapaa-aika kuluu yhdistystoiminnassa Marttojen, Lounais-Hämeen Kirjanystävien ja maataloustutkijoiden (NJF, Lounais-hämeen Agronomit) parissa.
Lisää kommentti 
