Ranskalainen visiitti Hollantiin

teksti: Marja Aaltonen 23.04.2012

Muutaman välivuoden jälkeen avautui äkkiseltään tilaisuus pistäytyä keväisessä Hollannissa. Lähtöä ei voinut estää edes pahasti nyrjähtänyt nilkka juuri pari päivää ennen laskettua aikaa. Päätös oli jo tehty, nyt mentiin! Jos kaadutaan tulppaanifarmilla, niin sittenpähän ollaan tulppaaneissa turvallaan iloisessa Amsterdamissa. Sellaista viisua taidettiin opiskeluaikana veisata ainakin keväisin.

Vappumainen tunnelma olikin, kun puskeuduimme koneesta Sciphoolissa. Päivä paistoi ja linnut kiskoivat matoja lentokentän nurmesta. Pelloilla pörisi traktoreita, sorsat pitivät peliään kanavissa, tuulimyllyt viuhtoivat teiden varsilla ja talojen pihoilla, kirkontorneja pisti esiin suurella lakeudella. Jossain oli todella punainen pelto (=tulppaaneja) tai sininen pelto (=krookuksia) tai keltainen pelto (=narsisseja). Pääasiassa oli kuitenkin tasaista, niin tasaista ja niin kapeaa, niin kapeaa. 

Vastapainona suurille peltoaukeille olivat pienet pihapiirit, jotka saivat bussikuskimme karauttelemaan ominaisia kurkkuääniä. Erään pikkukaupungin hotelliin emme päässeet 600 metriä lähemmäs, kun bussi ei taipunut kadunkulmissa. Kätevät isäntämme järjestivät Madamelle kuitenkin persoonabiilin ja pääsin majapaikkaani vähällä nilkutuksella. Seuraavina päivinä sain kyydin ihan pellolle asti, ylellistä kerrassaan.

Mutta taas Hollanti yllätti minut. Pohjanmeren öljyn ja kaasun lisäksi tehomaatalouden Hollannissa tarvitaan lisää energiaa. Tuulimyllyjä alkaa olla todella paljon. Minne käännätkin pääsi niin aina heiluu. Oli jotenkin hypnoottista tuijottaa hotellista tuulimyllyn siipiä. Hitaasti ne jauhoivat ja heiluivat, joskus talonpihoissa mietin, että kun eivät vaan heilauta meitä mennessään. Tuntui, että kaikkialla heiluu ja liikkuu.

Mittakaavakin heilahti nurkkaan, kun tutustuimme valtavaan avomaan vihanneskasvien taimituotantolaitokseen. Sieltä lähtivät siisteissä konteissa kaalintaimet ympäri Eurooppaa ja jopa Suomeen asti. Siitä hommasta oli kaukana kevätiltojen kylvötalkoot ja linnunlaulun kuuntelu kotopuolessa, kun kylvölevyjä mankeloitiin ja odoteltiin samalla saunan lämpiämistä. Voi sitä hulinaa ja huisketta, kun suuret kuljetusrobotit siirtelivät taimia paikoilleen. Isäntämme vahtivat meitä haukankatseillaan, ettemme vaan unohdu niiden kulkureiteille kameroinemme ja kone kouli meitä päin blokkihuoneen päätyseinää.

Pienet pihat ja talot olivat kuin ennenkin ja samoin ystävälliset ihmiset. Ei ollut suuria merkkejä vaurastumisesta tai kartanoita ökyautoineen ja uima-altaineen. Vanhoja myllyjä korjailtiin ja elettiin niin kuin vain kalvinismin niukkoihin huvituksiin tottuneiden sopiikin. Hernekeittoa ja kaalipataa sekä vieraille toki myös lounasta. Muuten on tapana aamupäivisin syödä vain leipälounas salaatteineen ynnä kupponen kahvia että jaksaa ahertaa.

Ylellinen yllätys ilmestyi hotellihuoneeseesi eräänä iltana: upea vihanneslautanen ja pieni ranskalainen viinipullo! Se lämmitti, kun huoneessa oli tuskin 17 astetta patterin vieressä.