Tutkijat julkisuudessa
teksti: Antti Kause 22.10.2012
Katsoin keväällä TV-ohjelmaa, jossa professoritason tutkija keskusteli lihansyönnin terveysvaikutuksista. Keskustelun ollessa kiihkeimmillään professorin argumentointi asetettiin kyseenalaiseksi, koska hänen tutkimusryhmänsä sai rahoitusta liha-alan yrityksiltä.
Ihan asiallinen kysymys tietysti, mutta vinoutunutta oli että kukaan ei kuitenkaan kyseenalaistanut vastaväittäjien vaikuttimien ja arvomaailmojen vaikutusta heidän sanomisiinsa. Tai toimittajan motiivia.
Tuskin kukaan meistä on riippumaton omasta arvomaailmastaan.
Tutkija saa erityiskohtelun, koska hänen yhteiskunnallinen tehtävänsä on luoda uutta ymmärrystä. Tämä vaikeuttaa myös tutkijan esiintymistä julkisuudessa, varsinkin tutkimusaloilla joissa elinkeino on mukana.
Millaisen roolin tutkija voi ottaa julkisuudessa?
Heijastellaan asiaa parin esimerkin kautta.
Kirjoitin edellisessä blogimerkinnässäni 'Ympäristöystävällinen eläin' eläinjalostuksen vähentäneen merkittävästi eläintuotannosta syntyviä ympäristöpäästöjä (http://mttelo.mtt.fi/99). Oliko teksti riippumaton ja puolueeton?
Joku voisi sanoa että ei ollut, koska tekstissä ei mainita yhtään negatiivista asiaa eläintuotannosta. Asiaa ei ole tasapuolisesti käsitelty. Mainospuhetta siis?
Jos kirjoitusta tarkastellaan osana yhteiskunnallista keskustelua niin huomataan, että kirjoitus toi keskusteluun oikeutettua tasapainoa. Julkisessa keskustelussa valtaosa eläintuotannon ympäristövaikutuksiin liittyvistä kannanotoista ovat olleet negatiivisia. Tällaista värittynyttä keskustelua on syytä tasapainottaa. Muuten keskustelu on puolueellista, eikä kuluttajille välity oikeaa kuvaa asioista.
On tahoja, joiden vaikuttimiin värittynyt kuva sopii hyvin. Media on vallan väline.
Kirjoitimme useita vuosia sitten yliön kotieläinterveydestä Helsingin Sanomiin. Tekstissämme on lause 'Nykyaikainen, eläinten terveyden huomioiva jalostus ei vastaa usein esitettyä näkemystä, jonka mukaan jalostuksen tavoitteena olisi yksinomaan eläinten hyvä tuottavuus'. Toimittaja yritti useaan otteeseen saada meitä nimeämään tahot, jotka ovat näin väittäneet ja mitä virheellistä tietoa he ovat levittäneet. Tämä oli aikaa, jolloin Helsingin Sanomissa raportoitiin näkyvästi kansalaisjärjestöjen näkemyksiä kotieläimistä ja niiden jalostuksesta.
Media rakastaa vastakkainasettelua.
Tutkijan suuhun voi kuitenkin paremmin sopia neutraali faktojen jakaminen? Loanheiton voinee jättää muille.
Suomalaiset ovat fiksua kansaa, ja haluavat tulla yhä fiksummaksi. Uskomukseni on, että Suomessa on paljon valistuneita ihmisiä, jotka ovat viihteen ohella perusteellisen ja faktapohjaisen viestinnän kuluttajia.
Se, että Matti Nykänen ja Mervi Tapola tuijottavat meitä jokaisen kaupan ja kioskin etuovessa keltaisessa lehdessä, ei tarkoita että tämä olisi se tavoitelluin viestintämuoto, vaikka näkyvin se onkin.
MTT:n erikoistutkija Antti Kausen erikoisalana on kotieläingenetiikka ja eläinjalostus.