Lehmätutkijan iloja ja huolia
teksti: Kaisa Kuoppala 06.02.2012
Teen tutkijan töitä ja lempieläimeni lehmä on siinä pääosassa, useimmiten kyllä vain lukuina. Työni on pääasiassa tietokoneen ääressä tapahtuvaa ja harvoin pääsen ihan lehmien lähelle. Oikeastaan vain silloin, kun navetalla on menossa ruokintakoe, jossa olen vastaava tutkija, käyn navetalla lähes päivittäin.
Koen iloa työstäni ja pidän paljon etenkin tulosten laskemisesta. Tallennan suuren määrän numeroita tiedostoihin, yhdistelen tietoja eri lähteistä ja lasken pää höyryten tuloksia. Tilastolliset testit kertovat, onko saatu tulos sattuman satoa vai juuri sitä, mitä etsimme – ruokinnan vaikutusta.
Sitten piirrän tuloksista kuvioita kymmeniä ja taas kymmeniä. Mikä mahtava fiilis, kun valtavasta numeromylläkästä kirkastuu johdonmukainen kuvio! Juuri se tulos, jonka eteen on niin moni työtään tehnyt.
Tutkimuksen tekeminen vaatii kovaa pakertamista ja rahoituksenkin on oltava kunnossa ennen kuin ensimmäistäkään kortta pellolla voidaan niittää koerehuksi. Suunnittelua riittää pienine ja suurine yksityiskohtineen. Lehmien säilörehut tehdään kesällä suunnitelman mukaan. Oikean korjuuajankohdan päättäminen ei ole helppoa tutkijoillekaan, kun säiden armoilla kuitenkin ollaan.
Kun rehut ovat siiloissa, siirrytään navetan puolelle. Eläinten hoitajat ruokkivat lehmät ohjeiden mukaan, jokaisen suupalan punniten, 24/7. Maitomäärä mitataan joka päivä, maidosta otetaan näytteet, rehuista otetaan näytteet, otetaan ehkä verinäytteitä tai pötsinestenäytteitä riippuen kokeen aiheesta.
Näytteet käsitellään ja analysoidaan laboratoriossa. Tulokset tallennetaan eri tietokantoihin. Monen osaavan ja tarkan ihmisen työtä pelloilla, navetalla, laboratoriossa ja toimistossa vaaditaan, ennen kuin tulokset on puristettu tieteelliseen artikkeliin sopivaan muotoon.
Meillä MTT:ssä on paljon taitavia työntekijöitä, joita ilman korkeatasoista eläintutkimusta ei voi tehdä. Eläinten käsittely, monimutkaiset näytteiden otot ja esikäsittelyt sekä kirjalliset työt pitää hanskata tarkasti ja huolellisesti. Tätä osaamista ei saisi päästää katoamaan nykyisessä talouskurimuksessa.
Tutkija Kaisa Kuoppala tutkii työssään lypsylehmien rehuja ja ruokintaa. Vapaa-aikanaan hän viihtyy metsässä kartan, spanielin tai molempien kanssa.
