Kulttuuri on avain kestävään kehitykseen

teksti: Katriina Soini 30.05.2013

Kestävän kehityksen tavoitteena on ollut ymmärtää ympäristön, talouden ja sosiaalisten kysymysten kytkeytyneisyys, ja varmistaa, että kehitys on tasapuolista niin sukupolvien sisällä kuin niiden välillä. Kehitystä on tapahtunut, mutta kuten monet indikaattorit osoittavat, ei läheskään aina kestävään suuntaan. 

Kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus kiinnittää huomiota elämän laatuun, tasa-arvoon, koulutukseen ja toimeentuloon. Tällöin ihmistä tarkastellaan ikään kuin politiikan kohteena, ei aktiivisena, inhimillisenä, kulttuurisena toimijana. Kulttuuri on kuitenkin lähes kaiken kehityksen taustalla, niin luonnonvarojen käytössä kuin uusien teknologioiden kehittämisessä ja omaksumisessa. Siksi kulttuurista näkökulmaa tarvitaan myös kehitykseen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa.

Tämä oli UNESCOn konferenssin Culture: A Key for Sustainable Development keskeinen viesti Hangzhoussa, Kiinassa toukokuun puolivälissä. Konferenssi oli osa UNESCOn päämäärää saada kulttuuri YK:n seuraaviin vuosikymmentavoitteisiin. Hangzhoussa hyväksytyssä julistuksessa kulttuuri nähdään kestävän kehityksen mahdollistajana ja edistäjänä.

Julistuksen mukaan kulttuurista ymmärrystä tarvitaan rauhan turvaamisessa ja rakentamisessa. Paikallisen tiedon ja osaamisen, ja keskusteluissa myös alkuperäisten kasvi ja -eläinlajien merkitys tunnistettiin paikallisten ympäristöongelmien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa. Yksityisen ja julkisen yhteistyössä nähtiin paljon käyttämätöntä potentiaalia kulttuurisektorilla. Luovaan talouteen luotiin erityisesti kehittyvissä maissa samantyyppisiä odotuksia kuin täällä biotalouteen. 

Jotta kulttuuri voi edistää ja mahdollistaa kestävää kehitystä, kulttuurin itsessään täytyy olla kestävää. Siksi on huolehdittava kulttuurisesta pääomasta, kuten kulttuuriperinnön säilyttämisestä, ja turvattava kulttuurisen monimuotoisuuden säilyminen ja kulttuuristen oikeuksien toteutuminen. Tähän kaikkeen tarvitaan kasvatusta.

Konferenssissa puhuttiin paljon kulttuurista ja kehityksestä.  Kulttuurisen kehityksen kestävyys jäi vähälle huomiolle. Syntyikin vaikutelma, että yhtenä kulttuurin esiinnostamisen taustamotiivina oli turvata kulttuurisektorin oma kehitys. Kaipaamaan jäin myös puhetta vastuusta ja velvollisuuksista; kestävää kehitystä ei voida saavuttaa korostamalla yksilöiden ja alueiden oikeuksia.

Edelleen, keskusteluissa keskityttiin kaupunkialueiden kulttuuriin sillä perusteella, että maapallon väestöstä kohta lähes puolet asuu kaupungeissa. Huomiotta jäi se, että maaseudulla asuu edelleen se toinen puoli väestöstä, ja kaupungistuminen tuottaa huomattavaa kestävyysvajetta maaseudulle. Alueellisesti kestävien ratkaisujen hahmottamisessa on vielä paljon työtä. Konferenssissa tarkasteltiin kulttuuria melko kapeasti. Kulttuuri viittaa kaikkein laajimmassa merkityksessään elämäntapoihin. Tällöin voidaan ajatella, että kestävä kehitys edellyttää kulttuurista muutosta arvoissa ja asenteissa, joka johtaa muutoksiin elämäntavoissa, suhteessamme luontoon ja toisiin ihmisiin.  

Kaikesta huolimatta on hyvä, että kulttuuria ollaan nostamassa kestävän kehityksen poliittiselle agendalle, koska kun yksittäisten ratkaisujen sijaan nyt tarvitaan kokonaan uusia näkökulmia ja politiikkasektoreiden yhteistyötä kestävyyteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Ja luonnonvarojen kestävän käytön tutkimuksessa kulttuuriset näkökulmat tulisi aina paketoida mukaan.