22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
Mikä syö organisaatiosta innovatiivisuuden?
teksti: Anne Nissinen 25.11.2013
Innovatiivisuutta on pidetty vahvasti teknologiseen kehitykseen liittyvänä käsitteenä, mutta laajemmin se voidaan ymmärtää ihmisen pyrkimyksenä luoda uusia tapoja selviytyäkseen kohtaamistaan ongelmista. Jani Rajaniemi on väitöskirjassaan (2010) tutkinut innovatiivisuuden esteiksi muodostuvia organisaatiorakenteita. Hän nimeää esteiksi hierarkkisen työnjaon, koordinoinnin ja kommunikaation epäonnistumisen, sekä liiaksi henkilöityneen vallan mukanaan tuomat ongelmat. Rajaniemi on käyttänyt tutkimuksensa materiaalina haastatteluja, jotka hän on tehnyt keskisuuressa maakuntalehdessä, koska mediateollisuus on ollut yksi nopeimman muutoksen kohteena olleista aloista viime vuosina.
Kun puretaan tarkemmin auki väitöskirjassa käsiteltyjä esteitä, hierarkkinen työnjako sisältää mm. sen, että johtajien määrän lisääntymistä pidettiin haitallisena työn luovuudelle. Työn lokeroituminen puolestaan saattaa johtaa työntekijän kannalta ristiriitaiseen ohjaukseen, kun johtajat ovat eri mieltä kehityksen suunnasta, eivätkä ole kommunikoineet asiasta keskenään. Jopa pitkään paikallaan ollut organisaatiokulttuuri, joka oli luonut muuttumattomuuden ilmapiirin ja sitä ylläpitävän epävirallisen sääntelyn, esti innovoinnin organisaatiossa! Menneisyyden painolastina tuotiin mukaan myös nykyiseen toimintaympäristöön sopimattomat sosiaaliset palkinnot.
Koordinointiin liittyviin innovatiivisuuden esteisiin kuuluvat esimerkiksi työn siiloutuminen, muutosvastarinta, joka voi olla seurausta turvattomuuden tunteesta, itseluottamuksen puutteesta tai kyvyttömyydestä sietää epävarmuutta, sekä suunnittelun epäonnistuminen. Epäonnistuneen suunnittelun seurauksena resursseja ei osata suunnata oikein uudistusten ja innovaatioiden toteuttamiseksi. Myös kommunikaation puute estää innovaatioita. Oppivan organisaation näkökulmasta informaation liikkuminen on tärkeää. Jos tieto ei kulje, ei ole toimivaa palautemekanismia, jolla organisaatio voi arvioida päätösten ja muutoksen onnistumista sekä kehittää toimintaansa.
Johtamisessa niin autoritäärisyys kuin valtatyhjiökin ovat huonoja innovatiivisuuden kannalta. Usein autoritäärisen johtamisen jälkimainingeissa syntyy valtatyhjiö, joka täyttyy erilaisilla asemasta riippumattomilla intressiryhmillä. Nämä tavoittelevat omaa etuaan sosiaalisissa verkoissa sen sijaan, että ajaisivat yhteistä etua. Intressiryhmien valtapeli suuntaa voimavarat olemassa olevan vallan jakamiseen yhteisten ongelmien ratkaisemisen sijasta, mikä estää innovaatioiden synnyn.
Nyt kun rakennetaan uutta luonnonvarakeskusta, toivon, että innovatiivisuuden esteitä pyrittäisiin poistamaan, niin että uudella organisaatiolla olisi mahdollisuus kehittyä enemmäksi kuin osiensa summaksi. Rajaniemen väitöskirjassa yksi haastatelluista toteaa: " Yksi ongelma ehkä on … , että ihmiset tekevät liian pitkään samaa työtä jolloin siitä jossain vaiheessa ehkä katoaa se kaikkein terävin kipinä." Vaikka tässä puhutaan mediatalosta, on tämä kipinän katoaminen mielestäni nähtävissä tutkimuksessakin. Nyt MTT:llä olisi loistava mahdollisuus uusiutua ja saada taloon uusia näkemyksiä esim. tehtäväkierron kautta, jos organisaatiomuutos uskalletaan nähdä mahdollisuutena eikä uhkana!
Olen nostanut tässä blogissa esiin vain muutamia innovatiivisuuden esteitä, joita Jani Rajaniemi on väitöskirjassaan käsitellyt. Ne, joita asia kiinnostaa enemmän, lukekoot väitöskirjan kokonaisuudessaan: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66600/978-951-44-8052-2.pdf?sequence=1
Anne Nissinen työskentelee vanhempana tutkijana MTT:ssä.
Lisää kommentti 
