Poikkitieteellinen keskittymishäiriö

teksti: Antti Iho 01.07.2013

Miten tulla hyväksi tutkijaksi? Tästä on vaikea saada tolkkua. Helpotusta ei tuonut PhD, ei post doc –vuosi. Pöydän toisella laidalla on tehtäviä, joiden parissa olisi helppo ahkeroida. Toisen laidan tehtävät tuntuvat merkittävämmiltä, mutta niiden parissa iskee keskittymis- ja edistämishäiriöitä. Ammattilaisuus. Mitä se on?

Aki Riihilahti puhui aikanaan EM-kisastudiossa siitä, miten vaikea jalkapalloilijan on ylläpitää keskittymistä kulma- tai vapaapotkutilanteissa. Puolustava pelaaja pomppii varpaillaan ja vilkuilee sähäkästi ympärilleen. Ulkoisesta valppaudesta huolimatta todellinen keskittyminen voi hajota ja mielen kuori siirtyä irrallisuuksiin. Hyökkääjä hiipii vapaaseen paikkaan ja nikkaa maalin.

Erikoistilanteissa tapahtuva keskittymishäiriö uhkaa myös tutkijaa. Oletetaan, että saat hienon ajatuksen. Ei mitään perushoksausta, vaan hyvin viitekehyksiin istuvan, asioita yhdistelevän ja uutta luovan ajatuksen, joka innostaisi ja myös vaatisi työn avaamista juuri nyt. Huomio kiinnittyy helposti tässä hienossa ajatuksessa pomppimiseen (so. siitä puhumiseen) ja saattaa liian pitkän pomppimisen seurauksena karata toissijaisuuksiin ennen kuin tilanne suuntautuu tekemiseksi. Idea rönsyää äkkiarvaamatta projektiksi, joka hukuttaa alkuperäisen kiteen alleen. Omissa soi.

Miten tulla hyväksi pelaajaksi, jonka keskittyminen ei herpaannu? Oma, pikku hiljaa päivittyvä ohjeistoni on neliosainen.

1. Työtä pitää oppia tekemään huonon keskittymisen vallitessa, sitä on suurin osa työajasta. Optimaalista vireystilaa odottava huomaa eläkkeelle jäädessään julkaisseensa hajanaisia artikkeleita veden keittämisestä. Jalkapalloilijan tulee oppia tekeminen paineen alla, tutkijan paineettomassa usvassa. On eri asia ampua rangaistuspotku tosipaikassa kuin takapihalla. On eri asia tehdä hyvää jälkeä hyytyneenä kuin flow-tilassa. Ota flow't vastaan satunnaisuuksina ja kehitä hyytyneenä tutkimisen taitojasi. Kiireiset tehtävät ovat tapa paeta hyytyneisyyttä – harkitse tarkkaan ennen kuin pakenet. Takaisin ei ole tulemista.
    
2. Peli ja tutkimus ovat rekursiivisia ongelmia, älä haikaile menneitä. Edessä on aina valintoja, joista tulee valita paras. Takaiskumaali ja kentältä pois ajettu pelaaja viisi minuuttia ennen loppua tarkoittavat sitä, että tilanne on nolla yksi ja taktiikka pitää muuttaa yhdeksän kenttäpelaajan mukaiseksi. Jos käyt voivottelemaan ensimmäisen puoliajan tolppalaukauksia, häviät. Tutkija ei saa harmitella menetettyjä vuosia: teit jatko-opinnot niin hyvin kuin teit, ne kestivät niin kauan kuin kestivät, jätit menemättä mihin jätit. Unohda ne. Mitä valitset tänään?
    
3. Peli ja tutkimus ovat Markov-prosesseja, jos niin päätät. Tässä rekursiivisen ongelman erityistapauksessa kaikki relevantti tieto on nykyhetkessä. Mikä ei ole tärkeää tässä hetkessä, ei ole enää koskaan tärkeää. Uusi tilanne tai projekti on uusi kaikille. Kukaan ei ole uuden asian edessä laiskuri, jääräpää, neropatti tai ahkera-Lasse. Älä anna ihmisille nimiä.
    
4. Aivoja tulee huoltaa ja kehittää. Englannissa jalkapalloilleet muistelevat, kuinka pukukopissa aikanaan tupakoitiin, syötiin roskaruokaa ja juotiin. Kunnes joku keksi, että kovakuntoinen pelaaja jaksaa ottaa useamman spurtin toisella puoliajalla ja kestää myöhäisen rangaistuspotkun paineen paremmin. Enemmän salaattia, kasviksia, tupakat pois, vähennetään alkoholin käyttöä. Tutkija tarvitsee virkistystoimintaa, urheilua, mutta myös aktiivista aivojen rassausta: meditointia ja matriisien kääntelyä ilman kynää ja paperia.