22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
Ugrilampaat
teksti: Juha Kantanen 19.03.2012
Olen aiemmin reissannut farmariladalla Vienan Karjalassa, Vepsässä ja Aunuksessa Lönnrotin hengessä keräämässä verinäytteitä perimän tutkimiseksi harmaista, musta-valkeista ja sarvipäisistä lampaista, joille huivipäiset babushkat syöttävät kerppuja talvisaikaan.
Kävin minä tupolevin koneella Komissakin nauta- ja lammasnäytteitä keräämässä, mutta nyt matka suuntautuu uusille ugrilaisseuduille: Udmurtiaan, Marin tasavaltaan ja Mordvan ersäläisalueelle. Voisiko meidät liittää toisiimme muukin kuin 200 – 300 yhteistä sanaa, ö-kirjain ja sijamuodot?
Juna pysähtyy ensimmäisen kerran: on matkattu reilu tunti kohti Udmurtian pääkaupunkia Iževskiä. Jäljellä on vielä 16 tuntia junassa. Vekovkan asemalaiturin kansoittaa P(K)-sektorin yrittäjät, jotka kauppaavat matkaajille kristallia, teekalustoja, valtavia keraamisia maljakoita, vodkaa, suolakalaa, täytettyä kettua ja pyytä.
Matka jatkuu. Junan ikkunasta näkyy leveitä jokia, neuvostoaikaisia lähiöitä, koristeellisia puutaloja ja sateen pehmittämiä kylänraitteja.
Iževskissä odottaa Konstantin Zamyatin. Konsta on vähemmistökansojen oikeuksiin perehtynyt oikeustieteilijä, joka auttaa meitä löytämään sopivat udmurttilampaat. Niitä löytyy Konstan babushkan kylästä, harmaiden hirsitalojen ja umpipihojen Nižnja Malaja Saljasta, jonne pääsemme Konstan isän volgalla.
On Juhan päivä – den' Ivana. Vettä vihmoo. Hanhiemo poikueineen kylpee tiessä ja me työnnämme volgaa, ettei auto juuttuisi liejuun. Odotamme paimenen tulevan lehmien, vuohien – ja lampaiden kera laidunpäivän päätteeksi kylään. Sitten keräisimme verinäytteet ennen kuin tulee pimeä.
Kylän lehmät ovat venäläistä kholmogorrotua; niistä on jo näytteet rodun syntysijoilta Arkangelista, mutta nyt keskityn pelkästään lampaisiin. Odottaessamme lampaita Konstan babushka kattaa pöytään keittoa, paistettuja ahvenia, pirožkeja. Hän tarjoaa meille pontikkahuikat.
Kun näytteet on kerätty Udmurtiassa, matkaamme 14 tuntia linja-autossa Iževskistä Mari El:n pääkaupunkiin Joŝkar-Olaan ja sieltä Volga-joen rannalle. Marilaisessa kylässä suomalaisuus on kovaa valuuttaa, minua halataan ja Lasse Virenin juoksut ja talvisota tunnetaan. Marilaisilla on voimakas kansallinen identiteetti.
Ugrilammasturneen loppuetappi on Mordvassa, jossa kuulen tutun intonaation ilman, että ymmärrän puhutusta ersän kielestä mitään. Sieltä matkaamme junalla takaisin Moskovaan. Kaksiviikkoinen ugrikierros on ohi. Sen tulokset on tiivistetty tieteellisissä artikkeleissa, suomalais-ugrilaisuutta edistävässä lehdessä ja hiljaisena tietona. Paremmalla venäjän kielen osaamisella meille suomalaisille avautuu rikas ja kiinnostava ugrisukulaisten yhteisö.
Kyllä Venäjä on mahtava ja ehtymätön tutkimusideoiden lähde.
Professori Juha Kantanen tutkii kotieläinpopulaatioiden genomia ja genomin monimuotoisuutta. Hänen tutkimuksensa kohdistuu sekä nykyisiin eläinrotuihin että muinaisiin, satoja tai jopa tuhansia vuosia sitten eläneisiin eläimiin sekä eläinten geneettisessä monimuotoisuudessa aikojen saatossa tapahtuneisiin muutoksiin.
Kantanen on ollut käynnistämässä pohjoismaiden tutkijoiden AnGR-NordicNET –verkostoa, jossa kehitetään osaamista eläinten geeniperimän säilyttämisestä, hyödyntämisestä ja tutkimuksesta sopeuduttaessa ilmastonmuutokseen ja lievennettäessä sen vaikutuksia. Kantanen koordinoi Suomen kansallista eläingeenivaraohjelmaa ja uhanalaisten eläinrotujen suojeluohjelmat ovat pitkälti hänen suunnittelemiaan.
Juha Kantasen motto on: "Tämä on vain järjestelykysymys".
Lisää kommentti 
